Hannu Luomajoki
Professori, FT, Fysioterapeutti
OMT
TULES Fysioterapian
maisteriohjelman johtaja
Zürcher Hochschule
Angewandte Wissenschaften
ZHAW
luom@zhaw.ch
Selkäkivun hoidossa fysioterapialla on tärkeä asema. Tutkimusnäyttö fysioterapialle on hyvä. Näiden tutkimusten mukaan merkittäviä tekijöitä selkäkipuisten kliinisessä tutkimuksessa sekä hoidossa ovat psykososiaaliset tekijät, sensoriset eli kehonhahmotukseen liittyvät ongelmat sekä motoriset ja liikkeen kontrolliin yhteydessä olevat tekijät. Tässä artikkelissa käydään nämä tekijät läpi käytännönläheisesti.
Vastoin traditionaalista käsitystä, lääketieteellinen diagnoosi ja kudosperäiset löydökset eivät korreloi kovinkaan hyvin potilaan / asiakkaan vaivoihin. Esimerkiksi selkäkipuisia on vaikea erotella terveistä kuvantamismenetelmillä. Välilevytyrät ja muut kudosperäiset muutokset ovat vain marginaalisesti yleisempiä kuin terveillä (1). Suomalaisilla varusmiehillä jopa puolella on jo degeneratiivisia muutoksia selässään, selkäkipua heistä on kuitenkin vain harvalla (2). Sen sijaan psykososiaaliset tekijät ovat tärkein syy TULES vaivojen kroonistumisen aiheuttajana, tämä on todettu jo useissa systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa sekä käypähoitosuosituksissa (3). Hyvän yleiskuvan näistä tekijöistä antaa ruotsalaisen psykologin Steven Lintonin kirja (4). Fysioterapian kannalta
tärkeitä aspekteja ovat myös sensoriset sekä motoriset muutokset, joita krooninen
kipu aiheuttaa. Nämä muutokset ovat luultavasti merkki aivojen sensomotorisen kuorikerroksen toiminnallisista muutoksista (5). Sensoriset muutokset esiintyvät ennen kaikkea kehonhahmottamishäiriöinä, joiden kliiniseen tutkimiseen on kehitetty yksinkertaisia testejä ja hoitoon monenlaisia hoitokeinoja. Motoriset muutokset kuvastuvat liikkeenkontrollin häiriöinä, propriaseptiikan sekä koordinaation heikentymisenä. Myös näitä oireita voidaan tutkia suhteellisen helpoilla testeillä ja niiden hoitaminen onkin fysioterapian ydinosaamista.
Tyypillisiä psykososiaalisia tekijöitä
Psykososiaaliset kroonistumiseen altistavat tekijät ovat moninaiset. Karkeasti nämä tekijät voidaan jakaa kognitiivisiin, emotionaalisiin, kipukäyttäytymismalleihin sekä niin kutsuttuihin keltaisiin lippuihin (yellow flags) (6, 7).
Kognitiivisista sekä kipukäyttäytymiseen yhteydessä olevista tekijöistä tyypillisiä ovat esimerkiksi pelkovälttämiskäyttäytyminen (fear avoidance beliefs) sekä katastrofisaatio. Myös hypervigilanssi eli vaivojen liiallinen huomiointi, heikentynyt pystyvyys (self efficacy) sekä omat ajatukset vaivojen syistä ovat tärkeitä kognitiivisia tekijöitä. Edelleen ehdollistuminen eli conditioning sekä terapiaan liittyvät odotukset
