Vagushermon ”toimintahäiriö” – Onko sellaista olemassa?

Eetu Koivisto, toiminnalliseen neurologiaan erikoistunut osteopaatti

Erityisesti sosiaalisessa mediassa, kaupallisissa mainoksissa ja vaihtoehtohoitojen kentällä, puhutaan nykyään paljon vagushermon toimintahäiriöstä, jolla selitetään monia eri toiminnallisia krooniseen stressiin liittyviä oireita, kuten ”ylivirittynyttä hermostoa”, ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, sykehäiriöitä, kroonista kipua, huimausta ynnä muita autonomiseen hermostoon liittyviä tiloja.

Näihin vaivoihin sitten kaupataan erikoiselta vaikuttavia ”vagushermoharjoitteita”, joilla ”vapautat hermoston” ja kehosi hälytystila laskee. Kuulostaa todella houkuttelevalta ja helpolta ratkaisulta hankaliin ja monimutkaisiin oireisiin, eikö vain? Saattaa kuitenkin vaikuttaa liiankin hyvältä, asian ollakseen juuri näin.

Ihmeellinen ja ainutlaatuinen vagushermo – vai onko sittenkään?

Vagushermo (n. vagus, kraniaalihermo X) on tosiaan merkittävä osa autonomista hermostoa, erityisesti parasympaattista osaa, mutta sen ympärille rakentunut suosittu ”toimintahäiriö”puhe on monin osin epätarkkaa ja ylimalkaista.

Vagushermo on aivohermo ja luokitellaan käytännössä ääreishermoksi, vaikka se saa alkunsa kallon sisältä aivorungosta molemmin puolin (niin kuin 11 paria muitakin aivohermoa). Sen ominaisuudet eivät siis poikkea muusta tavanomaisesta ääreishermosta. Se sattuu vain kuljettamaan viskeraalisia afferentteja (viestejä sisäelimiltä) keskushermostolle sekä efferenttejä impulsseja (komentoja hermostolta sisäelimille) muun muassa sydämelle ja nielun lihaksille. 1

Mitä vagushermon ”toimintahäiriöllä” tarkoitetaan?

Tieteellisessä kirjallisuudessa ”vagal dysfunction” viittaa yleensä mitattavaan muutokseen vagushermon välittämässä säätelyssä – esimerkiksi alentuneeseen sykevaihteluun (HRV) tai barorefleksin (verenpainetta säätelevä refleksikaari) häiriöihin. Tämä on kuitenkin epäsuoraa näyttöä vagaalisesta toiminnasta, ei itse hermon rakenteellisesta tai suoranaisesta hermon toimintahäiriöstä. 2
Monet toiminnalliset oireet (ahdistus, IBS, unihäiriöt, krooninen kipu) ovat kehon systeemisen säätelyn häiriöitä, jotka heijastuvat vagushermon välityksellä, mutta eivät ole lähtöisin vagushermosta itsestään. 3-5

Johtuuko vagushermon ”toimintahäiriö” hermon vauriosta tai pinteestä?

Mistä vagushermon ”toimintahäiriö” voisi sitten johtua? Jos unohdetaan ”vagus” hetkeksi, ja pohditaan yleisesti ääreishermon toimintahäiriötä. Ääreishermon toimintahäiriötä nimitetään perifeeriseksi neuropatiaksi, joka tarkoittaa siis hermon vauriota tai sairautta, jolloin hermo ei toimi normaalisti.

Neuropatia voi vaikuttaa yksittäiseen tai useampaan hermoon, riippuen neuropatian syntymekanismista. Oireet ja syyt vaihtelevat hermotyypin ja vaurion sijainnin mukaan.

Yksittäisen hermon neuropatian yleisimmät syyt ovat hermopinne (toistokuormitus, rakenteellinen poikkeavuus tai ahtauttava tekijä) tai fyysinen trauma (luumurtuman, pehmytkudosvamman tai leikkausvaurion seurauksena).

Hermon pinteessä sen mekaaninen laskimoverenkierto heikkenee, joka johtaa hermon turvotukseen, joka edelleen heikentää laskimoiden paluuvirtausta.

Jatkuva hermon sisäisen mikroverenkierron häiriintyminen johtavat fibroblastien
(sidekudosten rakennussoluja) lisääntymiseen ja fibroosiin (sidekudoksen liikakasvuun). Fibroosi toimii rakenteellisena esteenä hermon ravintoaineiden ja hapen saannille, mikä johtaa hermon rappeutumiselle ja toiminnan heikkenemiseen. 6

Onko vagushermolla taipumusta joutua pinteeseen?

Perifeeriset hermot voivat joutua pinteeseen eri kohdissa anatomisten reittiensä varrella, missä tiukat ja kapeat anatomiset rakenteet voivat altistaa hermokudoksen toiminnan häiriöille.

Anatomisesti vagushermo kulkee syvällä kaulassa kaulavaltimon ja sisemmän kaulalaskimon kanssa vagushermovaipan sisällä, eikä sen ympärillä ole rakenteita, jotka helposti puristaisivat sitä – vagushermon fyysinen pinne tai mekaaninen vaurio on siis erittäin harvinainen. Yksittäisiä raportteja löytyy vagushermon vaurioista, mutta idiopaattinen pinne ilman näkyvää syytä on lähestulkoon tuntematon ilmiö lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

” Yksittäisiä raportteja löytyy vagushermon vaurioista, mutta idiopaattinen pinne ilman näkyvää syytä on lähestulkoon tuntematon ilmiö lääketieteellisessä kirjallisuudessa.”

Tunnettuja lääketieteellisiä, mutta harvinaisia vagushermon neuropatian syitä:
• Invasiivisen vagus-stimulaattorin asennuksesta johtuvat hermovauriot
• Muut kirurgiset vauriot, esimerkiksi kaulan alueen toimenpiteissä (kilpirauhasleikkaus, kaulavaltimo-operaatiot)
• Kaulavaltimon aneurysman tai kasvaimen aiheuttama puristustila
• Paraganglioomat vagushermon läheisyydessä
• Cervikaalinen osteofyyttipaine, vaikka siitäkin on vain vähän tapausraportteja

Vagushermon vaurio voi aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita, koska hermo osallistuu sekä motoriseen, sensoriseen että autonomiseen säätelyyn pään, kaulan, rintakehän ja vatsaontelon alueella. Oireet riippuvat vaurion sijainnista ja laajuudesta, ja voivat olla lieviä (esim. äänen käheys) tai vakavia (esim. nielemisvaikeudet, sydämen rytmihäiriöt, suolen toimintahäiriöt).

Vagushermon vaurioon liittyviä oireita:
• Nielemisvaikeus
• Käheä ääni
• Vähentynyt yskärefleksi
• Autonomisen säätelyn häiriöt (mm. sydämen rytmi, verenpaine)
• Ruoansulatushäiriöt

Miksi vagushermosta puhutaan niin paljon toiminnallisten oireiden yhteydessä?

Vagushermo on keskeisessä roolissa monien toiminnallisten oireiden yhteydessä, koska se toimii aivojen ja kehon välisenä viestinviejänä ja säätelee autonomisen hermoston kautta elimistön perustavanlaatuisia toimintoja.

Yli 80 % vagushermon säikeistä on afferentteja eli sensorisia, jotka kuljettavat viestejä esimerkiksi ruoansulatuskanavasta, sydämestä ja keuhkoista keskushermostoon. Tämä mahdollistaa sen, että sisäelinten tila vaikuttaa suoraan hermoston korkeampiin säätelykeskuksiin, kuten aivorunkoon ja limbiseen järjestelmään, jotka osallistuvat interoseptiivisten aistien (kehon sisäiset aistit – esimerkiksi nälkä ja jano), muiden tunteiden, vireyden ja kivun säätelyyn – toisin sanoen se on tärkeä linkki kehon palautumisjärjestelmässä. 7

Vagushermo on myös keskeinen osa niin kutsuttua kolinergistä anti-inflammatorista reittiä (tulehdusta hillitsevä toiminta). Keskushermosto voi vagushermon kautta hillitä tulehdusta voimistavia immuunisoluja. 7

Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian mukaan vagushermo osallistuu myös sosiaalisen turvallisuuden tunteen muodostumiseen ja on siten osallinen stressin ja trauman neurofysiologiassa. 8

Vagushermon merkitys toiminnallisissa oireissa on enemmän keskushermoston integraatiossa – se toimii viestinviejänä aivorungon ydinalueiden (esim. nucleus tractus solitarius) ja perifeeristen elinten välillä, jonka avulla hermosto säätelee autonomisia ja käyttäytymisvasteita. 7

”Vagushermo voi toimia hyvänä väylänä vaikuttaa autonomiseen hermostoon ja näin kehon homeostaasiin.”

Vagushermo voi toimia hyvänä väylänä vaikuttaa autonomiseen hermostoon ja näin kehon homeostaasiin. Vagushermoon voidaan vaikuttaa luontaisesti: esimerkiksi syvän hengitys, hymiseminen, laulaminen tai kylmäaltistus voivat lisätä vagaalista aktiivisuutta ja säätää autonomisen hermoston vireyttä. Lisäksi vagushermon toimintaa voidaan mitata objektiivisesti sykevaihtelun (HRV) avulla, mikä tarjoaa konkreettisen biomarkkerin hermoston tilasta. 2

Edellä mainitut seikat tekevät vagushermosta suositun kohteen sekä tutkimuksessa että terapeuttisissa kokeiluissa. Mutta tämä ei tarkoita, että itse hermossa olisi toimintahäiriö, vaan että vagushermon kautta tapahtuva säätely heijastelee keskushermoston tilaa. 3-5

Vagushermon sähköstimulaatio hoitomenetelmänä?

Vagushermon stimulaatio (VNS) on hoitomenetelmä, jossa vagushermoa aktivoidaan sähköisesti sen toiminnan vahvistamiseksi. Tutkimusten mukaan vagushermon stimulaatio voi vähentää kehon tulehdusvastetta, parantavan aivojen verenkiertoa, vahvistaa veriaivoesteen toimintaa, tukea hermoston palautumista ja neuroplastisuutta. 9-10

Näiden vaikutusten vuoksi invasiivista VNS:ää (kirurgisesti asennettu vagushermon sähköstimulaattori) on käytetty jo esimerkiksi epilepsian, masennuksen ja aivohalvauksen jälkeisen kuntoutuksen hoidossa. 9

Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että menetelmällä voisi tulevaisuudessa olla hyötyä myös suolistosairauksissa, autoimmuunisairauksissa, kroonisissa kiputiloissa, migreenissä stressi- ja unihäiriöissä sekä hermoston rappeumasairauksissa. 9

Vaikka lupaavia tuloksia on paljon, tutkijat korostavat, että lisää laadukkaita tutkimuksia tarvitaan erityisesti ei-invasiivisen (ihon kautta tehtävän) vagusstimulaation vaikutusmekanismien ja pitkäaikaisvaikutusten varmistamiseksi. 9-10

Lopuksi

Vagushermon ”dysfunktio” on usein kuvaileva eikä patoanatominen termi. On siis perusteltua suhtautua kriittisesti siihen, miten helposti sanaa ”dysfunktio” käytetään ilman tarkkaa määrittelyä. Vagushermon toiminta on kyllä keskeistä autonomisen hermoston kokonaistoiminnassa, mutta ei useinkaan ensisijainen syy oireisiin.
”Käytännössä kyse ei ole siitä, että hermon fysiologinen toiminta olisi heikentynyt, vaan että sen välityksellä tapahtuva säätely on muuttunut.”
Käytännössä kyse ei ole siitä, että hermon fysiologinen toiminta olisi heikentynyt, vaan että sen välityksellä tapahtuva säätely on muuttunut – usein kroonisen stressin, kroonisen tulehduksen, unenpuutteen tai muiden systeemisten tilojen seurauksena, jotka kuormittavat elimistöä, ja johon autonominen hermosto joutuu sopeutumaan. Tämä säätelymuutos on enemmän keskushermoston, hormonaalisen ja immunologisen säätelyn tasolla tapahtuva ilmiö, ei niinkään paikallisen hermo-ongelman tulos. 3-5

Lähteet:

1. Brian J. Kenny; Bruno Bordoni. 2022. Neuroanatomy, Cranial Nerve 10 (Vagus Nerve)

2. Kim ym. 2018. Stress and Heart Rate Variability: A Meta-Analysis and Review of the
Literature

3. Ghasemi. 2024. Stress and stress responses: A narrative literature review from physiological mechanisms to intervention approaches

4. Shchaslyvyi. 2024. Comprehensive Review of Chronic Stress Pathways and the Efficacy of Behavioral Stress Reduction Programs (BSRPs) in Managing Diseases

5. Guidi. 2020. Allostatic Load and Its Impact on Health: A Systematic Review

6. Mauermann 2025. Peripheral neuropathy

7. Ma & Wang. 2025. The vagus nerve: An old but new player in brain–body communication

8. Anssi Leikola, Jukka Mäkelä ja Marko Punkanen. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim.

9. Chen & Liu. 2025. Mechanism and Applications of Vagus Nerve Stimulation

10. Austelle ym. 2024. Vagus nerve stimulation (VNS): recent advances and future directions